Tapahtui siihen aikaan, kun Aapeli oli vielä nuori mies. Kesäiltana Aapeli koputti Mäntylän piika-Maijan aitan oveen. Maija avasi oven ja Aapeli luiskahti sisään. Hän istui oven pieleen jakkaralle. Maija puolestaan istui sänkynsä laidalla. He istuivat ääneti puolisen tuntia. Viimein Aapeli virkkoi: – Vaan siellä tuulee… Pitkän tovin kuluttua hän jatkoi: – Ja kohta sattaa… Kumpikin istui puolisen tuntia hiljaa. Viimein Aapeli virkkoi: – Ja kellokin kävellä raksuttaa. Äänettömyyttä kesti jälleen pitkän aikaa. Aapeli aloitti läksynsä uudelleen: – Vaan siellä tuulee… Silloin Maija kimpaantui mokomaan jaaritteluun ja karjaisi: – Mee helevettiin siitä tuulemasta, että pääsee nukkumaan! Aitan ovi lensi auki. Siitä syöksyi kesäyöhön pettynyt sulho.
(V.M. – Kärsämäki)
Merkinnät RSS-syötteenä