Näin kevään korvalla lienee paikallaan esittää runomittaan sovitettu ”loru” Kärsämäen peristä ja kylistä.Lorun sanotaan saarnastuolista julistetun, mutta on se voinut muuallakin syntyä. Loru on peräisin noin 1830-1840 lukujen ajoilta.
”Saviselän saiturit, Suomen luppakorvat. Porkkalan pakanat, Mäenpään mällinaamat, Ojalehdon onnettomat, Hallanperän haarakorvat, Venetpalon vaivaiset, Haudanjoen haarasääret, Koposperän koiranleuat, Sydänmaan sisumieliset . Kuulkaa nyt kumma sanoma, uutinen ylen vakava: Kun kirkko pois on määrä viijä, siirtää siistitty tapuli, kankahalle kantoiselle, kiviselle kalliolle, Jäniskankaan aholle. Kattilakosken rantamalla, siellä ois kirkko salolla, koivulehdolla kovalla, täällä ois paikkansa parempi, virran vuolahan tykönä, vanhan kalmiston keralla.”
Kuten lorusta näkyy on kirkko Jäniskankaalle suunniteltu muuttaa pois Kattilakosken rannalta Pappilan läheltä. Syynä kirkon muuttamiseen oli vanhan kirkkorakennuksen huonokuntoisuus, mutta myös se seikka ettei kirkko ollut varmalla pohjalla Kattilakosken rannalla. Pyhäjoki nimittäin uursi ja murensi vuosittain ranta-ahteita kuluttaen maaperää tyhjiin. Siksipä aikalaiset päättivät ”ennalta arvaten” siirtää kirkon pois Pyhäjoen ääreltä. Mainitsemisen arvoista vanhassa kirkkoahteessa on myös itse paikannimi. Vanhat maininnat nimittäin kertovat, että kirkkoahdetta kutsuttiin alunperin ”Säsilänmäeksi”.
Nykyinen Pappila on myös ollut alunperin muissa nimissä ja kirjoissa. Taloa on kutsuttu ”Kainulaksi” aina siihen saakka kun se vuonna 1782 siirtyi oston yhteydessä Pappilaksi.
Merkinnät RSS-syötteenä